Holamos! Ei olla kuolleita eikä olla hylätty blogia. Meikämandoliini on asuskellut 1,5 kuukautta ilman Internetiä, ja tänään se netittömyys viimein päättyi! Muiden puolesta en voi puhua, mutta eräs Maija ainakin lupasi pureutua taas asiaan, kun pääsykokeet on ohi. Ja ohihan ne on!
Olen kevään mittaan askarrellutpaskarrellut enemmän ja vähemmän. Suurin osa luomuksista on pulpunnut nostalgian nostattamasta inspiraatiosta, jota itsen ja muiden muuttaminen on ruokkinut kuin pata, josta ei ruoka koskaan lopu.
Meitsin menneisyyspalstalta on käynyt ilmi, että olin yläasteen alussa jonkinlainen punkkimimmi. Mielestäni olin sataprosenttisen aito crusti, muiden mielestä tekopunk - ja täytyy nyt itsekin epäillä omaa autenttisuutta ainakin löytämäni niittirotsin perusteella. Aika oli selvästi kullannut muistot katu-uskottavuudesta, joten otin vanhat niitit ja pätsit uuteen käyttöön.
Tarvittiin vain UFFista eurolla ostettu kalastus-/safariliivi kokoa 130 cm sekä 13-vuotiaana Europehousen tekonahkatakista tehty niittirotsi...
...ja lopputulos näyttää tältä:
haikeana katselen ulos ja toivon että poutapilvet väistyisivät auringon edestä
Yxityiskohtii:
Samaiselta tyylikaudeltani tutut kloriittifarkut muuntautuivat vuoteen 2010. Tarvittiin huonolta näyttäneet huononmalliset farkut, sakset ja kloriittia. Mustapohjaisista sortseista tuli kehuja satunnaisilta vastaantulijoilta sekä jopa muotisuunnittelijataholta, joten päätin askarrella kesäksi toisetkin.
Eikä tässä vielä kaikki. Angstiset teinimusatkin oon päivittäny oikeelle vuosikymmenelle, ja tämän hetken suosikki post-teiniangstirock kuulostaa seuraavalta:
Japandroids - Darkness on the Edge of Gastown
ps. 2001 oli oikeet lävärit, mut tässä nostalgiapuuskassa tyydyin feikkiin...