Joulupöydän herkkuvinkki kasvissyöjille

Koska pian syödään kaikki joulukinkkuja sukulaisten kanssa yhdessä herkuista notkuvissa pöydissä, niin tässä parin vuoden takainen ohje vegaaniseen kinkkuun... tai siihen mitä siitä lopulta tuli.

KASVISSYÖJÄN SEITAN-RIBSIT
Tarvitset:
3 dl gluteenijauhoa
soijakastiketta
tomaattipyretta
vettä
mausteita (esim. jauhelihamauste, paprika, mustapippuri, provencale...)
rikkinäisen uunin (tämä on tärkein väline onnistumiseen!)

Tee seitankinkku perusohjeiden mukaan ja heitä folioon käärittynä uuniin paistumaan. Seuraava kohta on vähän kinkkinen neuvoa muille, koska en tiedä, miten erilailla rikkinäiset uunit käyttäytyvät, mutta epäilisin termostaattivian olevan oleellinen osa työtä. Eli uuni 160 asteessa ja makkara/ kinkku sisällä 1,5 tuntia, ja siitä tulisi toivottua. Ehjällä uunilla siis parempi pistää suoraan sinne 250 asteeseen. Meikällä se oli siinä 140 asteessa, koska huomasin pinaattifetapiirakkaa tehdessäni, että oli aika ärhäkkä kaveri tämä uuni.

30 minutin uunissa olon jälkeen pitäisi alkaa haista palaneelta, mutta ehkä ne onkin vaan edellisen päivän pohjaan palaneet popkornit. Älä usko nenää, usko kelloa.

50 minuttia takana, silmiin alkaa sattua. Tässä vaiheessa toimiva palohälytin alkaisi soida. Mikäli sellainen on taloudessasi ehjä, älä usko sitäkään, usko kelloa. Vasta puolet ajasta takana.

Tunnin kohdalla on pakko pistää uuni pois päältä ettet kuole häkä myrkytykseen tai johonkin myrkytykseen ainakin aivan varmasti, mutta anna paistua vielä hetki jälkilämmöllä. Yritä hillitä savun tuloa uunin reunoista märällä pyyhkeellä. Kerää rohkeutta hetki ja ota käärö pois uunista. Heitä pyyhe savuavan käärön ylle (ei kannata olla ainoa pyyhe niinku meikällä, koska se menee pilalle...) ja nauti saunamaisista sihinä-äänistä. Jätä käärö rauhaan ainakin 15 minutiksi ettet hommaile palovammoja.

Jahka olet kerännyt lisää rohkeutta, avaa paketti, jos se on mahdollista. Veistele pahimmat noet sen yltä pois (samaan tapaan kuin puupalikoita ala-asteen teknisissä käsitöissä), sellasen sentin verran suurin piirtein kunnes kova ruskea pinta paljastuu. Kaiva järeä ja terävä veitsi ja painele kutistuneesta pötköstä lohkoja. Heitä roskat teollisuusjätteisiin.

Nauti. Kastikkeeks sopisi taatusti barbecue-kastike, meikällä ei sitä ollut. Älä hämäänny siitä että käteen jäävät osat ovat kuorta. Onhan niillä kuitenkin hyvin luumainen olemus.


Kuva on otettu vasta ruokailun jälkeen, kun en muistanut tehdä sitä ajoissa. Tässä ei myöskään oo enää niitä pahimpia jätteitä.

HUOM! Hommaan kannattaa ryhtyä ajoissa päivällä, jotta ehtii saada savun ulos asunnosta ennen nukkumaan menoa. Etenkin jos on parvisänky.

Hämmentävää kyllä, nämä palaset maistuvat oikeesti ribseiltä - ja jäi vielä sellasia soiroja hampaiden väliinkin.

Pala juustoa, tilkka viiniä

Huomasin, että Maija oli maininnut krapulatekemisekseen ruoanlaiton, ja meikäläisen on pakko pistää (vielä) paremmaksi. Kahden päivän viinikerhoputki equals kahden päivän kokkailuputki.

manSEDANse oli sumuinen

Perjantaina oltiin (taas) tanssimassa dubsteppiä, tällä kertaa Tampereella. Oli parempi meno kuin viime viikolla. Bassot pauhas siihen malliin, että mun drinkki putos pöydältä. Se tosin oli hyvä juttu, koska se siinä oli liikaa viinaa. (Se oli ylläritilattu mulle kysymällä jotain hyvää ja kallista drinkkiä, mutta se oli vain jälkimmäistä.)

Täs mä ujostelen kameraa

ja täs Maija

Lauantaina heräsin aivan karseeseen hedariin. Kiitokset siitä sinulle Atlantide merlot (2007). Ilta meni kokkaillessa porukalle, jonka kanssa lähdetään sinne Milanoon. Menetin hermot mm. maa-artisokkasoseen kanssa, joka lopulta unohdettiin kokonaan syödä, koska pääruokanamme olivat tortillat.

Kolmea erilaista leipää, guacamolea, kahta erilaista salsaa, valkosipulilevitettä, suolakurkkuja, tomaattia, kurkkua, rucola- ja lehtisalaattia, halloumikuutioita ja soijarouhe-sipulipaistosta. Viinit on ostettu Portugalista, enkä nyt muista, mitä ne olivat.

Guacamolesta saa tosi hyvää sekoittamalla avokadojen kanssa valkosipulin kynnen, sitruunamehua, mustapippuria, suolaa sekä muutaman ruokalusikallisen soijajogurttia tai maitorahkaa. (Olen myös miettinyt ruokablogin aloittamista...)

Kun viimeisetkin viinit ja juustot oli maisteltu, oli aika lähteä Rumaan. Pitkän jonotuksen jälkeen sinne viimein päästiinkin. Siellä törmäsin mm. intiaanipäällikkö Maijaan.

Sunnuntaina herätessä ei ollut päänsärkyä, vaikka portugalilaiset viinit olivatkin olleet hieman epäilyttäviä. Niinpä aloin touhuta heti aamusta keittämällä jääkaapin lokerossa kauan lojuneet punajuuret.

Tässä välissä ehdin tovin olla myös hauska. Ei selkäreppu vaan...

...vatsalaukku! (Miks kaikista sukkapareista katoaa toinen puolisko pesussa?)

Sittenpä nappasin läppärin mukaan keittiöön ja aloin hyvänä emäntänä valmistaa juhlallista ateriaa. Koneessa auki Marin kurpitsamoska-ruokablogi, josta myös nappasin reseptin yrttismetanan kanssa nautittuun punajuuri-tofuwokkiin - joita kylläkin sovelsin tapani mukaan hieman.



Mozzarella-rucolasalaattia lisukkeena.

Jälkkäriks leivoin omenapiirakan, johon tuli lisäks mm. mantelilastuja, kaurakermaa ja kookoshiutaleita.

Vegaaninen omenapiirakka epävegaanisen lakritsijäätelön kanssa.

Tää soi lähes tulkoon toistolla kokkaillessa:

The Big Pink - Dominos