Miran kesä

Nyt seuraa tiivistelmä kesästä (tähän asti), että päästään asioissa eteenpäin. Maita ja mantuja tuli matkattua, bändejä katteltua ja kotikin muutti Tampereen keskustasta Helsingin Punavuoreen. Kunnes taas ensi viikolla seuraa muutto ja viides eri koti tänä vuonna.


Juhannuksen vietin poikaystävän kanssa mummolassa Orivedellä. Kuvassa saunavihdantekohommat.


Suoraan juhannuksesta matkattiin Tanskaan. Nukkumista vaikeutti turkulaiset, mutta onneks oli korvatulpat.


Maijakin tuli mukaan.


Siellä oli kivaa niinku aina ennenki


Oli helkkarin kuumaa, tuulista ja pölyistä.


Syötiin maailman parhaita festariruokia (kuvassa kookos-kanttarellipasta) kunnes meidän (Sussen) trangia pöllittiin.


Nähtiin Prince ja moni muukin näki. (Muita huippukohtia oli Gorillaz ja Damon Albarn <3, Japandroids, Titus Andronicus, Kasabian jne.)
Hylätty festarikoti


Roskilde-seuralaiset lähti takas Suomeen kun minä ja ex-kämppikseni Susse jäätiin kööpenhaminalaiseen kattohuoneistoon asuun päiväks. Sitten oli edessä piiitkä junamatka Tanskasta Serbiaan.


Matkustettiin myös junalautalla.


Yöjunassa Berliinin ja Budapestin välillä tutustuimme vanhaan naiseen, jolla oli helkkarin kiinnostavia tarinoita mm. Suomen hiihtoretkistä ja siitä, kuinka se oli kerran heitetty junasta hyytävimmällä talvella, ja se oli sit päätynyt yöksi junanvaihteenhoitajan luo keskelle ei mitään.


Samainen muori opetti minulle, missä ovat nenän akupuntkiopisteet, koska olin saanut Tanskassa maailman megaisimman nuhan ikinä.


Serbiassa tutustuttiin ehkä koko festivaalin ainoisiin serbialaisiin sillä kaikki muut oli Briteistä. Igor ja Bojan kyyditsi meitä autolla ja näytti hienoja paikkoja päiväsaikaan. Mukana oli vielä Igorin 19-vuotias kaksoisveli, joka näytti ihan siltä Edward Cullenilta (onks oikein, en oo kattonu Twilightei). Sen nimi oli ehkä Goran, jos muistan oikein, mut siitä ei oo kuvia.


Italialaismiehet teippasivat Sussen Yeasayerin eturivissä, mistä alkoi lahjarikas ystävyytemme italiaanoihin.


Puhelimilla piti soitella, vaikka ei ollut metriäkään välissä.


Crookersien keikalta löysimme festarin ainoan lätäkön!!!


Die Antwoord oli ihan kipeeeeeeen hyvä! Heitettiin yläfemmat noiden kaa!!!


Päivä päättyi niin arvaamattomasti kuin saattoi arvata. Aamukahdeksan maissa lähti hiukset ensin Bojanilta ja sitten Susselta, ja sitten myöhemmin yhtä sun toiselta britiltä leiristämme. (Väärinkäsityksien välttämiseksi: bändit festareilla siis soitteli iltakasista aamukasiin plusmiinus tuntipari!) Tavattiin myös saksalainen Ben, joka oli ollut karhubongausmatkalla jossain Helsingin lähellä.


Perjantai-iltana ennen bändejä harrastettiin mm. vuvuzela beerbongia Susselta Etelä-Afrikan tuliaisiks saamastani vuvuzelasta.


Käytiin kattomassa melkeinpä kaikki siistit bändit eturivistä. Tässä Jokerin ja Nomadin eturivissä. Suomessa niitä voi mennä kattoon tällä viikolla Flow Festivalille.


Serbiassa oli hienommat bajamajat ku Suomessa.


Näin Klaxonsin viidettä kertaa ja viidennessä eri maassa! Uus matsku kuulosti ihanalta.


2steppailtiin Röyksoppin keikalla, ja tutustuttiin britteihin, joista yks oli jostain kumman syystä käyny armeijan Suomessa.


Sit tutustuttiin Darreniin ja Jamieen Birninghamista


Sit Missy Elliottin keikalla tutustuttiin serbialaisiin kaunottariin, jotka meidän piti nähä vielä David Guettan keikalla myöhemmin, mut Guetta oli houkutellu yleisöö melkein yhtä paljon ku se houkutteli kohtalokkaaseen Love Paradeen, joten eipä paljoo näkyny.


Tässä on se vallihauta, jossa David Guetta siis esiinty - kuvattuna reippaasti sen keikan jälkeen.


Sitte lähti multakin hiukset, koska en pystyny elään tuolla helteessä takatukan kanssa. Varjostahan ei pystyny poistuun minnekään ennen kuin aurinko oli laskenut.

Äh en jaksakaan selittää enää näin yksityiskohtaisesti ku tästä tulis niiiiiin pitkä.


Chemical Brothersin sijasta mentiin kattomaan Jamaicaa, ja siellä keikalla olikin meidän lisäks ehkä kaks henkee. Ne oli ruotsalaisia ja toinen niistä näytti ihan Jaakko Eino Kalevilta. Kuvassa musisoiviin Justicen kamuihin me tutustuttiin myöhemmin Saksassa!


Ehkä kivoin paikka Exit festivaleilla oli Dance Arena, joka oli ylempänä kuvattu valoisaan ajankohtaan. Vikana yönä nähtiin tuossa esiintymässä Dj Mehdi, Crystal Castles (oli nii tuttua että nukahdettiin kesken keikan), Busy P (oli niin törkeen hyvä verrattuna taannoiseen Tavastia-vierailuun että HUH HUH), SebastiAn ja A-Trak.


Tässä kuvassa mua vituttaa, kuinka hyvä SebastiAn oli. Jouduin huutaan sille rumia sanoja ja näyttään keskisormee, koska aina ku olin saanu tupakan sytytettyä ja uuden kylmän kaljan käteen se soitti jonku megaisan elektro-SebastiAn remixinsä jostain klassikkobiisistä (esim RATMin Killing in the Name) että oli pakko tumpata rööki kaljaan ja rynnätä eteen riehuun. Mut ei se sit loppupeleis mitään, koska yks kalja oli euron ja yks röökiaski vielä vähemmän.


Tollasen 12 tunnin tanssirupeaman jälkeen vitutti kiivetä tollasia kilometriportaita. Järkkärit halus meidän kanssa yhteiskuvaan ku oltiin kaiketi vähä uupuneen olosia kun päästiin huipulle.


Ennen lähtöö syötiin viel serbialaista perinneruokaa, joista etualalla oleva maistui juuri siltä miltä näyttää eli hernekeiton ja riisipuuron seikoitukselta. Sitten ajeltiin taksilla juna-asemalle Purple Rainin soidessa kovaa taustalla ja saatiin kokea maailman kammottavin junamatka ikinä.


Serbiasta päädyttiin Wieniin juomaan luonnollisesti viiniä.


Kaivattiin vähän muutakin huvia kuin vaan festareita, joten mentiin huvipuistoon Wiener Prateriin ja 117 metrin korkeudessa pyöriviin keinukaruselleihin (HYISSSSSS). Vertailumielessä kerrottakoon että Näsinneulan ulkoilmatasanne on 110 metrissä.


Tässä samasta tilanteesta videokuvaa. Kerrottakoon myös, että korkeanpaikankammoni ei ole tuon kokemuksen jälkeen yhtä paha kuin ennen, vaikka paskat housuun -tilanne ei kaukana ollutkaan.


Sieltä sai myös helkkarin hyvää pitsaa, mitä ei kuitenkaan suositella syötäväksi jos aikoo mennä vielä laitteisiin. Extasy-nimeä kantanut vekotin oli ehkä hurjin vempele, missä olen koskaan käynyt. Se pyöri pää alaspäin 120 kilometrin tuntivauhdilla ja ihmiseltä jos toiseltakin lensi siinä oksennus.


Sen sijaan Xu'n loistavia vegaaniruokia suosittelen syötäväksi aina. Vegaaninen "kana" ja "ankka" ja "ranut" ynnä muut herkut veivät kielen mennessään eivätkä oikeastaan maksaneetkaan juuri mitään.


Monen junan ja kaupungin kautta kuljimme foliorullat päässä, mutta onneksi lopputulos oli odotettu.


Päästiin päämäärään Gräfenhainicheniin, missä siemailtiin halvinta itävaltalaista viiniä.


The Very Best oli hyvä (kuva: Intro.de)


Valkosipulileipä oli hyvää (kuva: Jesse)


Litran cuba libret oli vähän liiankin hyviä


Two Door Cinema Club oli niin ihana ku saatto odottaa <3

Darwin Deeez oli ihanin <3 (kuva: Ville)



Kings of Convenience oli täydellinen sunnuntaibändi ja Erlend Oyella oli pakko olla virheetön musamaku, koska se oli varmaan jokaisella keikalla mun vieressä jorailemassa


Ei oo pelkkää legendaa se ovea päin käveleminen, sillä nää ruhjeet tuli bajamajasta.


Jäbät osti Jaguarin Essenistä ja niinpä lähettiin Meltistä pienelle roadtripille.


Rostockissa oli suihkulähde, jossa oli hävyttömän paljon alastomia lapsia uimassa


Lautalla takas Suomeen


ja tällä kertaa Sussen autolla Muurameen Naamat-festivaaleille


Matkalla pysähdyttiin ostaan hevisormuksia Linnatuulen sellasista "purkka-automaateista"


Naamoilla oltiin aika naamat, mut Folke Westside oli enemmän.


Paluumatkalla oli pakko pysähtyä ABC:lle haukkaan hampurilaisia. Se Hesen falafel-hampurilainen on muuten yllättävän hyvää.

Sit muutin Helsinkiin ja sitten lähettiin Forssaan, mutta ne onkin sitten jo ihan uusia tarinoita.