Mira menneisyydessä osa 3: brightness/ contrast

Varmasti suurin osa parikymppisistä ja alle tytöistä on joskus ottanut pärstästään kuvia niin paljon kuin on kamerasta tehoja lähtenyt. Itsensäkuvailijasukupolvella tuntuu olevan blogit nykyäänkin täynnä hahahahauskoilla ilmeillä varustettuja lähikuvia. Vuosien varrella olen alkanut arvostaa yhä enemmän kuvia, joissa ei näy pelkät kasvot, tai joissa on edes jotain särmää. Kahdeksan vuotta sitten särmä tarkoitti minulle ilmiselvästi kontrastia, ja tarkoittaa vissiin monelle nuorelle edelleen.

Tässä ehkä kaikkien aikojen eniten kommentoiduimmat kuvani IRC-Galleriassa, molemmat vuodelta 2002.


Vaikka näissä menneisyyspätkissä olisi tarkoitus selvittää teille ja itselleni, mitä olen kelannut, niin tällä kertaa, en voi kuin nostaa kädet pystyyn. En tiedä, mitä vittua on päässäni pyörinyt. Että ihminen näyttää paremmalta ilman nenää? Että rusketus on perseestä? Että Radiohead-aiheiset pikkukuvat ja tekstit parantavat kuvaa? Että varjot ja juonteet eivät sovi ihmiskasvoille? Että luonnollisuus ei näytä hyvältä mutta että on silti kivaa olla hippi? Että lyriikanpätkä on huumeuskottava kuten hamppukaulakoru, jos siinä on sana 'crack'? Että kun on kontrastia näyttää vanhemmalta? Että ainut tapa poistaa ihovirheet näkyvistä on kontrasti?

Voi toki olla osittain kyse puuttellisista kuvanmuokkaustaidoistakin, olihan sentään 2000-luvun alku vasta menossa, eikä ollut edes digikameraa, mutta millä ihovirheillä edes perustelisin muokkaustarpeen?

Tässä alkuperäiset:

Eipä sitten muuta, brightness/contrast kunniaan, ja vois jonkun tribuuttikuvasarjan tehdä aiheen tiimoilta tässä joskus.