Vanha uudistuu

Tänään sain inspiraation... kuvailla itseäni. Selasin vanhat galtsukuvat läpi ja päätin päivittää muutamat niistä nykypäivään. Niinhän se muodissakin menee, vanhaa uudistetaan ja samat kuviot palaa pinnalle uudestaan...







Olen näemmä tehnyt tätä aiemminkin:

Nainen on kauneimmillaan...

...ennen hiusten värjäystä


...hiuksia värjätessään


...näyttäessään mieheltä


...lievästi humaltuneena toisen silmälasit päässä


...sunnuntaiaamuna

Shoppailijan paratiisi: Forssa

Tampereen (keskusta-alueen) kirpputoreilta on usein vaikeaa tehdä löytöjä, joiden hinta-/laatusuhde olisi paikallaan sen lisäksi että ne olisivat tietysti oikeaa kokoa. Sikäli kun mageimmat vaatteet usein haalitaan nimeltä mainitsemattomaan second hand -liikkeeseen kalliilla myytäväksi, excursio syrjäisemmille kirppiksille osoittautui kuningasideaksi. Matka Forssaan paljastui todella kannattavaksi kaiken muun paitsi selkäni kannalta. Hartiat ovat nimittäin kohtuullisen jumissa kannettuani mökkeilytavaroiden lisäksi nämä kotiin.

TAKKIOSASTO:

Takkien kiistaton kunkku??!?!

PITKÄHIHAISET PAIDAT:

MUUT SETIT:




6 takkia + 7 pitkähihaista paitaa + t-paita + housut + Take That -kirja + Hemmon Senssipuhelin LP + The Fountain DVD + nahkasaappaat + haihattu + valkoinen pipo = n. 35 e

Mikäs kunta valloitetaan seuraavaksi?

Ressu Redford's song about pure love:

Muna vai kana?

Tutkivan journalismin paikka ilmeni viime viikolla, kun vaatekaappia siivotessa löysin perältä hupparin jota en muistanut omistavani. Muistin nähneeni viime päivinä Internetissä jotain hyvin samankaltaista.

kuva: pa:nuu

Vaikka jälkimmäinen kuva onkin kuin Mustamäen torilta ostettu kahden markan kopio pa:nuun mallistokuvaan verrattuna, hupparit muistuttavat kumman paljon toisiaan. Oma hupparini ei todellakaan ole pa:nuun, sillä niskassa komeilee massiivinen kiinalaisen vaatevalmistaja Che mistryn painatus.

Omani ostin Dublinista alennusmyynnistä niihin aikoihin, kun ylempi pa:nuun syksy/talvi 2007 -malliston huppari oli juuri tullut myyntiin.

Hakevatko tutut vaatebrändit inspiraatiota kiinalaisten rättien ulkoasusta?

Onko sattumaa että minulla on lähes sama asento kuin kuvan mallilla?

Onko mallilla pieni pää vai miksei iso huppu näytä päässäni yhtä isolta?

Onko nu-rave vielä muodissa?

Mitä keltainen palkki jalkojen välissä kuvastaa?

DIY-haaste: Mira

Maija heitti viime viikolla ilmoille haasteen meille muille tytöille: DIY. Well, I did it myself. Aikaahan olisi ollut vielä ylihuomiseen, mutta tentit painaa päälle jo nyt, joten vähän toteutin itseäni vähän hutaisten tunnin ajan, koska en eilen hoksannut yhdistää kokkailemaniani ruokia haasteeseen. Eikä fashition ole edelleenkään ruokablogi.

Tästä lähdettiin:

UFFista eurolla ostettu tirol-mekko, joka oli meikäläiselle melkein nilkkoihin asti. Ei muuten imartele tätä 160-senttistä vartaloa sellaset puolisääreen asti ylettyvät mekot - näytän yhä enemmän kääpiöltä.

FAIL!

Pidempi olisi ollut parempi mutta en vaan osaa.

Olisin myös voinut yrittää tarkentaa mekkoon enkä taustaan.

Valmis tuunaus ylläni.

Vyönä kengännauha


Alkuasetelman tapaan ovessa


Kirjailu ja kuminauhahelma

Tavasta poiketen kaksi biisiä.

Et oo yksin


No en ni.

Pala juustoa, tilkka viiniä

Huomasin, että Maija oli maininnut krapulatekemisekseen ruoanlaiton, ja meikäläisen on pakko pistää (vielä) paremmaksi. Kahden päivän viinikerhoputki equals kahden päivän kokkailuputki.

manSEDANse oli sumuinen

Perjantaina oltiin (taas) tanssimassa dubsteppiä, tällä kertaa Tampereella. Oli parempi meno kuin viime viikolla. Bassot pauhas siihen malliin, että mun drinkki putos pöydältä. Se tosin oli hyvä juttu, koska se siinä oli liikaa viinaa. (Se oli ylläritilattu mulle kysymällä jotain hyvää ja kallista drinkkiä, mutta se oli vain jälkimmäistä.)

Täs mä ujostelen kameraa

ja täs Maija

Lauantaina heräsin aivan karseeseen hedariin. Kiitokset siitä sinulle Atlantide merlot (2007). Ilta meni kokkaillessa porukalle, jonka kanssa lähdetään sinne Milanoon. Menetin hermot mm. maa-artisokkasoseen kanssa, joka lopulta unohdettiin kokonaan syödä, koska pääruokanamme olivat tortillat.

Kolmea erilaista leipää, guacamolea, kahta erilaista salsaa, valkosipulilevitettä, suolakurkkuja, tomaattia, kurkkua, rucola- ja lehtisalaattia, halloumikuutioita ja soijarouhe-sipulipaistosta. Viinit on ostettu Portugalista, enkä nyt muista, mitä ne olivat.

Guacamolesta saa tosi hyvää sekoittamalla avokadojen kanssa valkosipulin kynnen, sitruunamehua, mustapippuria, suolaa sekä muutaman ruokalusikallisen soijajogurttia tai maitorahkaa. (Olen myös miettinyt ruokablogin aloittamista...)

Kun viimeisetkin viinit ja juustot oli maisteltu, oli aika lähteä Rumaan. Pitkän jonotuksen jälkeen sinne viimein päästiinkin. Siellä törmäsin mm. intiaanipäällikkö Maijaan.

Sunnuntaina herätessä ei ollut päänsärkyä, vaikka portugalilaiset viinit olivatkin olleet hieman epäilyttäviä. Niinpä aloin touhuta heti aamusta keittämällä jääkaapin lokerossa kauan lojuneet punajuuret.

Tässä välissä ehdin tovin olla myös hauska. Ei selkäreppu vaan...

...vatsalaukku! (Miks kaikista sukkapareista katoaa toinen puolisko pesussa?)

Sittenpä nappasin läppärin mukaan keittiöön ja aloin hyvänä emäntänä valmistaa juhlallista ateriaa. Koneessa auki Marin kurpitsamoska-ruokablogi, josta myös nappasin reseptin yrttismetanan kanssa nautittuun punajuuri-tofuwokkiin - joita kylläkin sovelsin tapani mukaan hieman.



Mozzarella-rucolasalaattia lisukkeena.

Jälkkäriks leivoin omenapiirakan, johon tuli lisäks mm. mantelilastuja, kaurakermaa ja kookoshiutaleita.

Vegaaninen omenapiirakka epävegaanisen lakritsijäätelön kanssa.

Tää soi lähes tulkoon toistolla kokkaillessa:

The Big Pink - Dominos